Muistan ensimmäisen migreenikohtaukseni. Taisin olla 11-vuotias ja olin isovanhempieni kanssa matkalla lapista takaisin Etelä-Suomeen. Muistan vaan sen järkyttävän pääkivun, joka minulle yhtäkkiä iski. Olin täysin toimintakyvytön ja tästä syystä pysähdyimme karavaanialueelle yöksi. Mummi antoi minulle lääkettä ja nukuin kuulemma 12h putkeen. Tämän jälkeen migreeni on ollut iso osa elämääni aina enemmän tai vähemmän.
Migreeni on inhottava, mutta erittäin yleinen vaiva. Päänsärystä kärsii elämänsä aikana jossain vaiheessa lähes jokainen ja migreenistäkin 43% naisista ja 13% miehistä. (luvut otettu migraine.fi) Migreeni on vaikea diagnosoida ja on edelleen osittain väärinymmärretty sairaus. Se on myös erittäin yksilöllinen sairaus eikä migreenipotilaita voi tai pidä hoitaa samalla tavalla.
Migreeni voi esiintyä esimerkiksi kerran kuussa tai silloin tällöin tai sitten pahimmillaan migreeni kroonistuu ja on näin päivittäinen uhka normaalille arjelle. Vuonna 2014 migreenini kroonistui ja pääkivusta tuli kaveri, joka oli seuranani 24/7. Päätin jo tuolloin, että teen kaikkeni jotta pystyn elämään mahdollisimman normaalisti sairauteni kanssa. Jokaisella meistä on oma Akilleen kantapäämme ja niiden kanssa pitää oppia elämään.
Omalla asenteella ja positiivisuudella voi vaikuttaa isosti omaan jaksamiseen.
Itse olen löytänyt migreeniin avun osteopatiasta, minulle sopivasta lääkityksestä ja liikunnasta sopivassa suhteessa. Käyn itse lähes viikottain Osteopaatti Minni Korhosella (Nummelan osteopatia) ja hän on ollut minulle iso apu migreenin helpottumisessa ja saanut myös itse migreenikohtauksessa kivun helpottumaan. Osteopatiasta voi lukea lisää täältä http://www.nummelanosteopatia.fi/.
Olen aina liikkunut paljon. Oma migreenini on opettanut minua liikunnan rytmittämisessä ja uskon todella, että liike on lääke. Fustra on toiminut minulle silloin parhaiten kuin muut liikunta-lajit ovat tuntuneet mahdottomilta. Fustrasta olenkin kirjoittanut aiemmin ja kyseessä on siis harjoitusmetodi, jossa kiinnitetään erityisesti huomiota kehonhallinnan, liikkuvuuden ja virheasentojen parantamiseen.
Kuten aiemmin totesin, migreeni on todella yksilöllinen sairaus ja sen takia migreenin hoidossa täytyy muistaa, että mikä toimii toisella ei välttämättä toimi toisella.
Migreenikohtauksessa liikunta saattaa pahentaa kohtausta ja välillä liikuntasuoritus aiheuttaa kohtauksen, mm siksi, koska liikunta pistää veren niin voimakkaasti kiertämään elimistössä. Tämä myös toisaalta saattaa auttaa migreenikohtauksessa, varsinkin sen ennaltaehkäisyssä. Esimerkiksi jos teet päätetyötä ja niska-ja hartiaseutu tuntuu koko ajan olevan jumissa, säännöllinen liikunta esimerkiksi lihaskuntoharjoittelu 2-3krt viikossa parantaa ryhtiä, vaikuttaa positiivisesti niska- ja hartiaseutuun ja näin ollen todennäköisesti vähentää päänsärkyä. Varsinkin jos päänsäryt johtuvat niska- hartiaseudun ongelmista jotka aiheuttavat ns.jännistyspäänsärkyä.
Luulen, että monesti migreenigon liikkumattomuuden taustalla voi olla pelko siitä, että liikunta provosoi migreeniä.
Valitse liikuntamuoto josta itse tykkäät ja toista samaa liikuntamuotoa esimerkiksi kuntosaliharjoittelua 2-3 kertaa viikossa. Aloita liikunta tarpeeksi kevyesti. Aluksi keho voi reagoida uuteen ärsytykseen migreeniä, mutta usein myös tottuu muutamassa viikossa. Suosittelen liikuntaa kivun sallimissa rajoissa koska liikunta terveyshyötyjen lisäksi vaikuttaa myös positiivisesti mielialaan.
Vaikka migreenini on krooninen, voin itse nykyään todella paljon paremmin. Vaikka vielä on päiviä, jolloin peiton alla aurinkolasit päässä, maailma on liian kirkas, on myös päiviä jolloin tuntuu, että pystyy mihin vaan ja päänsärky on vain muisto.
Mukavaa kivutonta kevättä!
Noora